Sinun pitää ajatella enemmän itseäsi, vai pitääkö?

Monesti olen itse kuullut minulle sanottavan, että minun pitäisi ajatella enemmän itseäni. Pitäisi olla itsekkäämpi joissakin asioissa, osata sanoa ei ja pitää hanakammin omia puoliaan. Olen kuitenkin rohkeasti eri mieltä tästä asiasta ja totean ettei pitäisi.

Yhteiskunta ja ihmisyhteisöt voivat toimia mielestäni kahdella tavalla: joko niin että kaikki ajattelevat ensi sijaisesti itseään tai niin että kaikki ajattelevat ensisijaisesti muita ihmisiä. Molemmissa systeemeissä on yhteistä se, että ne toimivat hyvin vain jos kaikki noudattavat samaa toimintatapaa. Muussa tapauksessa on aina niitä, jotka pyrkivät hyötymään toisista, ja niitä jotka hyödyttävät toisia itse kärsien tilanteesta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tärkeintä on toimia sen systeemin mukaan, jonka kokee oikeaksi ja järkeväksi toimintatavaksi ihmisen toimia. 

Jos ryhtyisin ajattelemaan enemmän itseäni, hyötyisin tästä todennäköisesti. Minulta säästyisi aikaa enemmän itselleni. Oppisin kieltäytymään joistakin asioista, joita nyt teen toisten ihmisten vuoksi. Lisäksi minulla saattaisi olla enemmän joitakin hyödykkeitä itselläni. Laittamalla itseni etusijalle luopuisin kuitenkin jostakin hyvin tärkeästä, nimittäin periaatteista. Olisin luopunut siitä mihin uskon.

Ajattelen itse, että me olemme täällä toisiamme varten. Kaiken tarkoituksena on herättää tunteita ja ajatuksia. Kaikki muu tässä maailmassa on vain välinettä tämän saavutuksen täyttämiseksi. Minulle tärkeää on saada muut ihmiset hymyilemään, nauramaan, nauttimaan, tuntemaan. Teen työkseni taidetta ja opetan. Nämä uravalinnat johtuvat varmasti osittain kutsumuksestani saada muut loistamaan, kokemaan, oppimaan ja edistymään. Nautin siitä, kun näen mitä ihmiselle tapahtuu kun hän alkaa tanssia. Hän herää eloon aivan toisenlaisella tavalla. Elää ikäänkuin korkeammalla olemisen tavalla. Lisäksi nautin siitä, että saan tarjota ihmisille ajatuksia, tunteita ja keinoja kanavoida ajatuksiaan. Minä olen täällä muita varten.

Jos ryhtyisin elämään asettaen itseni etusijalle, en toteuttaisi enää tätä kutsumustani. On totta, että on löydettävä tasapaino siinä mihin kaikkeen on valmis muiden takia ja milloin on aika ajatella itseään. Kuitenkin lähtemällä mukaan itsekeskeisenä pitämääni elämäntyyliin, allekirjoittaisin sen oikeaksi tavaksi elää. Tämä saattaa olla taistelua tuulimyllyjä vastaan, sillä uskon että niin kauan kun elän, tulee olemaan niitä jotka elävät itseään varten. Minun on kuitenkin toteutettava sitä mihin uskon. Niin on kaikkien elettävä. Minä uskon siihen, että ihmisen oikea tapa on ajatella ensin muita ja sitten itseään. Minkälainen paikka tämä maailma olisikaan jos tämä olisi se vallalla oleva ajattelutapa.